Hajanaisia kuulumisia.

Tänään mamma kirjoittaa pätkän. Pätkän vain, koska etukäteen ei koskaan tiedä, mitä todella tulee kirjoittaneeksi. Viimeiseen vuoteen on mahtunut niin paljon asioita, että mamma voisi kirjoittaa niistä vaikka kirjan (ei hätää, sitä en tee). Viime syksynä mammaan iski kesto-oksennustauti, joka vei mamman tippaletkun jatkoksi osastolle. Syy oli (ei niinkään yllättäen) Vitonen, samaa merkkiä kuin Ykkönen, Kakkonen ja Kolmonen. Voi Nelosraukkaa! 

Toinen mullistus mamman elämässä on piparkakkutalounelman muuttuminen pieneksi punaiseksi tönöksi ja raparperimaaksi pienessä kyläyhteisössä. Pitkään sitä tönöä etsittiinkin, mutta se kannatti. Parempaa ei voisi olla. Mamma muutti poppoonsa kanssa sinä viikonloppuna, jolloin 3/4 palleroista oli vesirokossa. Seuraavana tiistaina paistettiin munkkeja ekaa kertaa ikinä. Omassa kodissa. Tai pankin. 

Oma pihakin on, ja se se vasta jännittävä onkin. Mamman kasvintuntemus on enintäänkin heikkoa, muusta puutarhan hoidosta puhumattakaan. Kukkapenkkeistä mamma kitki pois voikukat, koska muista ei voinut olla varma onko kyseessä istutettu kasvi vai rikkaruoho. Kesällä kukkapenkissä kasvoi nätisti rivissä 5kpl maitohorsmia. Ensi keväänä mamma kitkee ne pois. 

Mamma on jatkanut harrastustaan. Koulunpenkki on kulunut jääräpäisellä tarmokkuudella enempi vähempi koko ajan, vaikka sinä aikana onkin maailmaan putkahtanut sekä Nelonen että Vitonen. Useat kanssaihmiset pitävät mammaa kahjona. Mutta ei. Vaikka piipaa-autolla mamma onkin hoitoon kiidätetty pariinkin otteeseen, osoitteena ei ole ollut Kellokoski ja syynäkin yllätyksellisesti migreeni. Kaikki kunnia mamman opintojen etenemisestä menee kuitenkin mamman taustajoukoille, mamma on ollut vain se suorittava osapuoli, taustajoukot mahdollistava osapuoli, joka on tehnyt kaiken työn eli kaitsenut mamman nyyttejä.

Nyt alkaa mamman pää lyödä taas sen verran tyhjää että parempi lopettaa. Ei tarvitse soittaa ambulanssia, vaan mennä nukkumaan.

Henkäys. Siis hengissä ollaan.

Hetkinen. Mamma on tainnut olla jossain ihan muualla pitkän aikaa, sillä plokituksen tekstinkirjoitusikkuna on muuttunut huomattavasti. Sitä kun ei meinaa nähdä ilman että ryhtyy tekstiä luomaan. Nyt kuitenkin tässä yömyöhän pannukakkua paistellessa ja Ukkelia kotiin odotellessa saattaisi olla sopiva sauma. Ajatusta kyllä on, ihan muille asti jakaa, niin että jakoon sitten vain, sen mitä suosiolla ehtii ja järki juoksee (pakoon).

Mamman kevät on ollut himpun verran kiireinen. Kiitos kysymästä, hyvin on mennyt, ainakin yleensä. Mitä nyt koti kaaoksessa, Nelonen melko kovaääninen, Kolmonen rasittavassa uhmaiässä, Kakkosen korvat varmaan lainassa jossain ja pikkuvanha Ykkönen pätemässä asiaan kuin asiaan (ja juu, Ukkelilla vaihteeksi kiireisempi jakso töissä..). Mutta noin niinkuin yleisarvosana hyvinkin positiivinen.

Tässä talven aikana sattui eräs kamala tapaus, nimittäin mamman kohtuukiltti vakiotiskari sanoi itsensä irti. Ja ei, se ei ollut Ukkeli, vaan se valkoinen, ihan tavallinen, Citymarketin huokein tiskikone. Se sinänsä ei ollut yllättävää, käyttöaste kun oli ihan kiitettävä. Varsinaisesti se ei edes hajonnut. Siis mennyt rikkirikki. Se vaan ei aina toiminut silloin kun olisi tarvinnut. Niin tuli Eno kakkosen vinkkaamana meille erimaata puhuva Elämä on hyvä - tiskikone, jonka ulkonäkö huokuu arvokkuutta. Rosteria, tiedättehän. Kauheinta tässä asiassa ei kuitenkaan ole se, että tiskikone piti vaihtaa. Ei. Vaan se, että uuden tiskikoneen lusikkakoriin lusikoita asetellessa kuperat puolet eivät enää osoita kaikki samaan ilmansuuntaan, vaan kuka minnekin. Järkyttävää! Mamman muumimukikokoelman korvatkin osoittavat kaapissa kaakkoon. Jok'ikinen. Tarkista vaikka.

Noniin. nyt pätkäsi ajatus kuin kananlento ja pahemman kerran. Ehkä kirjoitan ensikerralla jotain mielenkiintoisemmasta aiheesta kuin tiskikone. Ehkä saan laitettua mukaan jopa kuvan. Ehkä en. Mitään en lupaa. Vain sen että palaan vielä. Toivottavasti.

Tonttu-Ukko tuli taloon..

Mamma alkaa pikkuhiljaa uskoa Ykkösen ennustajalahjoihin. Mistä ne periytyvät, on vielä hämärän peitossa, lienee siis syytä sukututkimukselle. Nyt kuitenkin on niin, että Ykkösen ennustuksen mukaan tyllerökatraan jatkoksi ilmaantui pikapakettina ilmielävä Tonttu-Ukko Tapanin vastaisena yönä. Niin että niille, joilla samaa sorttia on jo useampi, voi mamma todeta että toivo ei vaihtelun suhteen ole vielä menetetty..

Tonttu-Ukon syntymän jälkeen alkoi armoton pohdinta siellä sun täällä, minkähän nimen pikkuherra saa. Tylleröisten lempiehdokas oli Kalle. Tämä siksi, että päiväkodin tädit menisivät sekaisin kahdesta Kallesta, josta seuraisi Iso-Kalle sekä Pikku-Kalle. Päiväkotiin olivat jo ilmoittaneet pikkuveikan nimetyn Kalleksi, ja siinä oli sitten mammalla selittämistä. Osa (eli suunnilleen yksi, mutta sitäkin äänekkäämmin) mummolan väestä kannatti Reinoa. Tultiin Ukkelin kanssa kuitenkin siihen tulokseen, ettei tehdä Tonttu-Ukosta tossua sentään, olkoon joskus tossun alla muuten jos tahtoo.. Kutsutaan nyt kuitenkin Tonttu-Ukkoa vaikkapa mielikuvituksellisesti Neloseksi. Joten seuraavana kuva uunituoreesta Nelosesta:

Nelonen onkin sekoittanut mamman arjen melko tehokkaasti. Tai ei Nelonen, vaan ne muut. Nelonen lienee tullut vain kiinnittämään mamman huomion toisaalle, ja sen se ainakin osaa hyvin. Kaaos taitaa olla lähinnä oikea sana ilmaisemaan mamman päiviä (ja öitä), olisipa se useimmiten edes järjestetty kaaos. Onneksi on edelleen päiväkoti, vaikkakin supistetulla päivämäärällä, pysyy edes joku roti tässä touhussa.

Kolmonen on erittäin kekseliäs sekä omatoiminen, niin hyvässä kuin huonossakin. Niin hienosti kuin Kolmonen osaakin itse syödä, mennä nukkumaan ja artikuloida selkosuomea, ei mamma silti hurraa kun se pottareissullaan suikaloi melkein täyden wc-paperirullan pitkin kylpyhuonetta. Repisi edes viivaa pitkin, mutta ei, täytyy pitkittäin repiä ohueksi suikaleeksi...

Ykkösen ja Kakkosen uusin lempileikki on kotis. Siinä Kolmonen esittää nuorimman enon osaa, ja Ykkönen ja Kakkonen ovat milloin ketäkin muita suvun ja perheen henkilöitä. Leikin idea on siinä, että juostaan Kolmosta karkuun ja Kolmonen juoksee perässä. Tämä leikki taitaa olla jotenkin veressä, sillä mamma on lapsuudessaan leikkinyt aikalailla samaa, itse olin kakkosen paikalla, Isoveljeni ykkönen ja Pikkusisko kolmonen. Meillä taisi olla vain eri nimi tällä kyseisellä leikillä, VV, sen enempää tuota kirjainyhdistelmää avaamatta (paitsi toinen sana on vaklaus ;) ) . Ainakin toistaiseksi tylleröt tykkäävät leikistä jokainen, Pikkusisko voi kertoa (jos muistaa), onko Kolmosen osassa jotain epämiellyttävää... Meteli vain meinaa olla melkoinen, joten rauhaa ja hiljaisuutta rakastava mamma kirjoittaa joulupukin listaan sanan peltorit!

Mutta nyt, kun olen käyttänyt mahdollisesta nukkumisajastani jo tunnin verran kaikenlaiseen joutavaan, silmäluomet tuntuvat kumman raskailta, katse ei meinaa kohdistua näyttöön ja tuntuu kummasti olohuone keikkuvan, taitaa olla aika hipsiä unten maille. Tekstistäkin tulee taas kaikkea muuta kuin mamma on päässään suunnitellut näinä viikkoina. Aina käy niin että kun vihdoin ja viimein saa avattua kohdan 'Uusi teksti', päästä katoaa jok'ikinen hieno lause. Mutta nyt, öitä!

Ps. Ohikulkijoilla oli tänään taittua niskat nurin ja ehkä jollain saattoi jopa nauruhermoa himpun verran kutkuttaa. Jos olis ollu kamera mukana niin olis tässä kohdassa kotimatkasta otos. Kuljimme nimittäin pitkässä jonossa, ensin Nelonen rattaissa, joita työnsi mamma, joka veti pulkkaa, jossa istui Kakkonen, joka veti pulkkaa, jossa istui Ykkönen, joka veti pulkkaa jossa istui Kolmonen. On nimittäin mitä mainioin pulkkailusää!

Pesän rakennusta.

Sanotaan, että yksiön vuokrasuhteen loppuvaiheessa asunnon omistajalle iskee pesänrakennusvietti. Ja kyllä kyllä, niinpä mammallakin kävi. Nykyajan asuntojen hintatason ja mamman opintotuen suuruuden suhde kun on vähän omaa luokkaansa, mamma päätti rakentaa talonsa itse. Koska harjoitus tekee mestarin, mamma ajatteli aloittaa jostain aivan pienestä, vaikkapa sellaisesta mummon mökin kokoisesta. Netin talonrakennusohjeita selaillessa iski suuruuden hulluus, ja kuinka ollakkaan, talosta tuli nelisen kertaa suurempi kuin alun perin oli ollut tarkoitus. Ukkelikin totesi, ettei uskalla mamman kanssa sen enempää alkaa rakentelemaan, varsinkaan kun postimerkin kokoiset tontitkin maksavat makkaroita. Joulunaluskiireissä mamman talo meinasi jäädä sisustusta ja ulkovuorausta vaille valmiiksi, pihatyötkin meinasivat jäädä tekemättä. Kummasti niihin upposi nelisen pussillista erilaisia koristemateriaalia ja useampi tuubillinen kiinnitysaineksia. Kuten aina, uudesta talosta tulee julkaista otos..

Eipä täältä tänään muuta kuin makoisaa ja melkosen rauhallista joulua joka iikalle! Mammakin painuu unille toivoen, että saisi nukkua unensa rauhassa ja viettää joulunsa jossain muualla kuin sairaalaympäristössä..

Lepo vaan.

Nyt mamma lepää. Ei sentään haudalla vaan ihan tässä kotoisella sohvalla. Yksiön vuokralaisen ei liene tyytyväinen oloihinsa, niinpä joudutaan käymään neuvotteluita vuokra-ajan pituudesta. Virallisestihan vuokra-aika loppuisi suunnilleen kuukauden kuluttua, mutta mutta. Tässä nyt on reilut parisen viikkoa asukas pakkaillut tavaroitaan häipyäkseen yllättäen.. Hävytöntä kerrassaan, sillä mielellään mamma kävisi vaikkapa koulunpenkkiä kuluttamassa ja muutenkin pelkkä kyljen kääntäminen ja ajan kuluttaminen on melkoisen hermoja rassaavaa..

Siinä siis mamman tämän hetken kuulumiset. Tylleröt voivat hyvin. Kolmonen on avannut sanaisen arkkunsa, josta pulppuaa mamman arkea ilahduttavia tulkintoja nykysuomenkielestä. Viimeisimpiä uutuuksia ovat mm. hepuli, pompula, akkahoo (Pikkumyy), harri (kirahvi), enkeli jne. Kaveri päästelee ärriä ihan urakalla, onneksi ärräpäiltä sentään säästytty. Myös puolitoistavuotiaille harvinaisempi S-kirjain tulee kuin vettä vaan, sen sijaan muutama muu hyödyllinen äänne puuttuu.. Niitä odotellessa!

Tänään tehtiin itsepäisyyspäivän kunniaksi kenttätutkimusta aiheesta, kuinka monta kananmunaa säilyy ehjänä kymmenen munan kennosta, jos kolme vuotias Kakkonen kantaa sen muovipussissa reilun kymmenen metrin matkan eteisestä keittiöön. Uteliaille kerrottakoon: yksi. Onneksi juuri ne kananmunat olivat ne, joita sieltä kaupasta ukkeli lähti hakemaan :)

Ykkönen ilmoitti muuten tässä taannoin että sillä on päiväkodissa poikakaveri. Joo-o, mikäpäs siinä, puolta vuotta vajaa viisivuotiaalla ehkä vielä saakin olla. Eilen tosin tuli ilmoitus että on kaks poikakaveria. Sielläpä ne mahtuvat olemaan. Ykkösen ihmisluokitus muutenkin on vähän erikoinen. On tyttöjä, jotka ovat lapsia. Sitten on joko äitejä tai isiä, jotka ovat ihmisiä. Lapset eli tytöt sen sijaan eivät ole ihmisiä. Pojat eivät ole lapsia eivätkä ihmisiä, pelkästään poikia. Loogista, eikö?! Tähän lienee syynä se, ettei Ykkösen lähimmässä kasvuympäristössä ole kovinkaan montaa poikalasta.

Mutta nyt, mamma raahaa itsensä lepoasentoon makuuhuoneeseen. Päivän ja yön muuten erottaa sillä että päivällä pötkötetään sohvalla ja yöllä sängyssä. Pitäähän se joku ero sentään olla!

Tukka putkella.

Mamman elämä on nykyseltään melkosen kiireistä. Kellosta loppuu tunnit ja kuukaudesta päivät. Vapaa-ajankäyttöongelmia ei ole eikä päivittäistä radiouutistenseurantaakaan ehdi tehdä. Hyvä jos ehtii sinne sun tänne kaahatessa kuulla pätkän uutisia. Eipä siinä, reilun neljän kotonaolovuoden jälkeen se on melkosen mukavaakin.

Tylleröt sopeutuneet kohtalaisen hyvin päiväkotiin. Niinkin hyvin että Kolmonen herää joka aamu ennen seitsemää (=epäinhimillinen aika), vaikka viikollakin aikaisin herätys olisi 7.15. Mamma kalloon ei meinaa mahtua se ettei jälkikasvu käytä tilaisuutta hyväkseen ja vedä hirsiä tappiin asti. Ei siinä muuten, mutta mamma on saanut heittää hyvästit rauhalliselle aamupalahetkelle muiden nukkuessa, sillä Kolmonen pitää tunnollisesti mamman valppaana heti aamusta. Harva se aamu joku (kolmonen) anastaa mamman aamupalaleivän pääliset tai järskäiseen juustosta palan pois. Ilkeä mamma, ei anna muksulle aamupalaa ... Aamuisin mammalla on kolme erikokoista vauvaa, joista kukaan ei osaa pukea itse eikä liikahtaa senttiäkään ilman patistusta. Joku hinta kai se on (hirmusen päiväkotimaksun lisäksi) maksettava tästä opiskelun huvista :)

Mamman ukkeli on viettänyt lähes jokaisen vapaa-ajanrippeen parvekkeella. Vapaaehtoisesti, ei seurauksena minkään sortin paikallisesta konfliktista. Tulosta on syntynyt tasaisen tappavaan tahtiin ja niinpä Kakkonen heräsi aamulla uudesta sängystä. Ukkelin ja ehkä vähän mammankin projekti (mamma on osallistunut suunnitteluun ja värjäykseen..) on edennyt siis suunnilleen puoliväliin. Uteliaille alla tuotoksesta muutama otos.

 

Jotta sen sellaista, mamma vaappuu koneelta seuraavaan kohteeseen (oikeesti kutsuis luut ja lihakset latinaksi mutta...). Palaa taas jahka sopiva rakonen ja ajatus. Adios.

Jotain uutta.

Mamman elämässä meinaa tapahtua.

Ensinnäkin. Mamman tylleröt menevät päiväkotiin. Ykkönen ja Kakkonen pursuilevat intoa, Kolmonen tuskin edes tajuaa että mitä on tapahtumassa.

Toiseksi. Mammasta tulee ekaluokkalainen. Sisarhentovalkoisen opinnot alkavat alle kahden viikon päästä. Motivaatio (toistaiseksi) huipussaan ja intoa riittää vaikka muille jakaa (mitä suinkaan en tee, vaan varastoin sen sohvan alle villakoirien sekaan ja käytän tarvittaessa itse myöhemmin, mikäli parasta ennen - päiväys ei ole ehtinyt vielä mennä..) .

Kolmanneksi. Mamman parveke on muuttunut puusepänverstaaksi. Hyvin sinne mahtuvat höyläpenkki ja sorvi, sekä muut tarvittavat koneet .. Mamma itse ei niin kätevä liene että niitä osaisi käyttää siten että siedettävää tulosta syntyisi, mutta sen sijaan Ukkeli on joutunut sorvin ääreen, kun markkinoilta ei löytynyt sopivan näköistä ja kokoista lasten päästäjatkettavaa kerrossänkyä.. Mamma luonnollisestikin kiittää naapureitaan kärsivällisyydestä ja työntää tarvittaessa naapurinlepytyskakkuja postiluukuista...

Neljänneksi. Mamma on solminut 9kk määräaikaisen vuokrasopimusen yksiöstään toistaiseksi tuntemattoman asukkaan kanssa . Puolet vuokrasopimuksen ajasta on jo kulunut, vielä toinen puoli jäljellä. Mikäli vuokralainen viihtyy nykyisessä asunnossaan sopimuksen loppuun asti, tulee kolmosesta Isosisko juuri ja juuri ensivuoden puolella.

Mutta nyt, mamma lähtee päiväkahvikupposensa ääreen pohtimaan sitä kaikkea, mitä pitäisi taas sohvailla...

ps. vieläkään ette saa kuvamateriaalia. Josko sitä taas jonain päivänä...