Menee.

Tunnustan. Matami on edelleen hengissä vaikka blogi näyttää hyvinkin kuolleelta ja elottomalta. Osittain tämä kuolleisuus blogissa johtuu siitä, että ne kameran patterit killuvat edelleen siellä kaupan hyllyllä, todennäköisesti vieläpä koukussa! Ja syyhän ei ole siinä että kaupassa ei olisi käyty, vaan siinä että tämän matamin latvasto on joko ali tai ylikuormitettu, riippuen katsojan näkökannasta.

Eipä siinä, on se matami noin niin kuin oikeassa elämässä melko eläväinen ja aikaansaavakin ollut. Jos ei peilistä sama pärstä mulkoilisi melko säännöllisin väliajoin, se ei meinais edes tunnistaa itseään. Se on yllättänyt itsensä moninaisilla projekteillaan niin keittiön kuin vaatepuolenkin saralla. Se on niska limassa raahannut raaka-aineita erilaisiin leipomusluomuksiinsa sekä melkein hukkunut sukeltaessaan ex-kotinsa alakerran tavararöykkiöihin pelastaessaan ei-juuri-nyt-käytössä-olevia vaatekappaleita uuteen elämään. Jos tuosta ei kuulu jatkossa mitään, niin todennäköisesti on käynyt niin ettei ajatus ole toiminut tai muuta vastaavaa. eli nyt kyynerpäitä myöten peukut pystyyn, jotta into ei lopahtaisi kesken..

Mutta nyt, tarjoilen kakkoselle pyrstöruokaa, sillä äänensävy lähentelee sitä joka ei pahemmin korvia hivele. Adios!

..

Nyt mamma lisää ostoslistansa kärkeen uutuuttaan hohtavat kameraan sopivat patterit. Eihän suinkaan käy laatuun sellainen, että mamma huomaa ikuistettavan hetken koittaneen, kaivaa pokkarinsa esiin ja lykkää sisään hetkeä aikaisemmin lataamansa paristot, hakee edes jonkinlaisen kuvakulman ja räpsäyttää ensimmäisen otoksen ja toisen räps kohdalla näyttöruudun oikeaan yläkulmaan ilmestyy punainen pariston kuva ja kolmannen zoomauksen aikana kamera kehottaa ystävällisesti lataamaan paristot. Ikuistettavat hetket tuppaavat hurahtamaan ohi mamman kaivellessa taas laturia esiin.

Kolmosen levoton uni.

On muuten tuo leipomiskärpänen puraissut pahemman kerran. Joku ohimennen mainitsikin, että mikäli ei oo mammalla mitään muuta tekemistä niin sit se tekee muffinsseja (rivien välistä olin lukevinani, että ihan kyllästymiseen asti..). Joo-o, niin se tekee, mutta kun ne on niin näppäriä ja helppoja ja nopeita ja vielä hyviäkin.. Nyt on kuitenkin tehty uusi aluevaltaus leipomisen saralla, nimittäin juustokakut. Onneksi sattui isäinpäivä olemaan käsillä, kakkuja kun ei ihan arjen iloksi ihan terveydellisistä syistä viitsi vääntää. 

 

Ykkönen ja Peice of Cake.

Ja niinpä sai Ukkeli tällä kertaa raparperi-vanilja-juustokakun ja sen vaimoke sai tehdä tuttavuutta vaniljatankoihin sekä voin ja sokerin karamellisointiin. Kiikarissa on jo seuraava tuotos kakkusaralla, lähipiiri varokoon vain!

Kahvi.

Tunnustan, olen riippuvainen aamukahvista. Tänään Pyhäinpäivänä, kun kaupat ovat kiinni, sain herätä Kolmosen riemulliseen hymyyn kello 6.37. Joo-o, eipä pahemmin naurattanut, sillä tuo ei ole se ihan tavallisin herätysaika. Eipä naurattanut vielä sittenkään kun Kolmonen tunnin vääntämisen ja kääntämisen jälkeen simahti, ehti nukkua hädintuskin viisi minuuttia kun Kakkonen tuli sängynpäätyyn rymyämään. Pitihän sitä vielä yrittää, mutta vähän hankalaahan se nukkuminen on, jos Kolmosta pitää kokoajan heilutella ja Kakkonen kyselee puolen minuutin välein 'Onko vauva heränny?' Kaiken huippu tässä niin ihastuttavassa aamussa on se, että KAHVI ON LOPPUNUT! On muuten ensimmäinen kerta sinä aikana, jollon on oma huusholli ollut pystyssä. Omaan ominaisuuden hamsteri ja keittiössä tulee olla kaikkia raaka-aineita yms. mielellään parinkin paketin verran. Kokkausinto lopahtaa oitis, mikäli leipominen pitää aloittaa kaupan kautta.

Ja tässä sitä nyt ollaan, hereillä oltu melkein kuusi tuntia, eikä kahvia vieläkään. Päätä särkee jo ihan mukavasti eikä siihen suinkaan auta Ykkösen kaunis versio Piippolan vaarista saati Kakkosen Piiri pieni pyörii. Niin että varoituksen sanaa, tänään ei olla hyvällä tuulella.

Se parempi arki.

Tämä mamma paistoi juuri sämpylöitä, kokonaiset viisi pellillistä. Joko se ei osaa paistaa, tai uunissa jokin vika, sillä  4/5 sämpylöistä paistui aivan liian tummiksi, joista 1/4 melkein syöntikelvottomia. Kamera jossain järkevässä jemmassa Ukkelin jäljiltä, sillä mamma säilyttää sitä yleensä jossain tuolla kirjotuspöydällä, joten ette saa nähdä sitä ruskean värisävyjen kirjoa joka tuolla keittiössä liinan alla on jäähtymässä. Eipä siinä, äkkiseltään testattuna maku jokseenkin kohdillaan, joten värillä väliä, mikäli omaa riittävän vahvan purukaluston läpäisemään vahvasti ruskettuneen kuoren.

Viime viikko oli melko hiljainen blogi-saralla, vietettiin kerrankin ahkerasti aikaa  perheen kesken. Oli ensin maanantai ja tiistai, sitten viikonloppu joka sisälsi perjantain, kolme peräkkäistä päivää lauantai  ja eilen vielä sunnuntai. Tuon viikonlopun aikana mamma ehti mm. käydä kirpparilla, mummolassa ja puoliskoillassa, silittää uudet kullanoranssit (kukapa olisi uskonut?) verhot olkkarin ikkunoihin, neuloa loppuun omat villasukkansa jne. Yhteenvetona tuosta sen verran, että harvemmin yhtä leppoisia viikonloppuja on, niitä siis joulupukin toivelistaan lisää!