maanantai 6. helmikuuta 2012

Tonttu-Ukko tuli taloon..

Mamma alkaa pikkuhiljaa uskoa Ykkösen ennustajalahjoihin. Mistä ne periytyvät, on vielä hämärän peitossa, lienee siis syytä sukututkimukselle. Nyt kuitenkin on niin, että Ykkösen ennustuksen mukaan tyllerökatraan jatkoksi ilmaantui pikapakettina ilmielävä Tonttu-Ukko Tapanin vastaisena yönä. Niin että niille, joilla samaa sorttia on jo useampi, voi mamma todeta että toivo ei vaihtelun suhteen ole vielä menetetty..

Tonttu-Ukon syntymän jälkeen alkoi armoton pohdinta siellä sun täällä, minkähän nimen pikkuherra saa. Tylleröisten lempiehdokas oli Kalle. Tämä siksi, että päiväkodin tädit menisivät sekaisin kahdesta Kallesta, josta seuraisi Iso-Kalle sekä Pikku-Kalle. Päiväkotiin olivat jo ilmoittaneet pikkuveikan nimetyn Kalleksi, ja siinä oli sitten mammalla selittämistä. Osa (eli suunnilleen yksi, mutta sitäkin äänekkäämmin) mummolan väestä kannatti Reinoa. Tultiin Ukkelin kanssa kuitenkin siihen tulokseen, ettei tehdä Tonttu-Ukosta tossua sentään, olkoon joskus tossun alla muuten jos tahtoo.. Kutsutaan nyt kuitenkin Tonttu-Ukkoa vaikkapa mielikuvituksellisesti Neloseksi. Joten seuraavana kuva uunituoreesta Nelosesta:


Nelonen onkin sekoittanut mamman arjen melko tehokkaasti. Tai ei Nelonen, vaan ne muut. Nelonen lienee tullut vain kiinnittämään mamman huomion toisaalle, ja sen se ainakin osaa hyvin. Kaaos taitaa olla lähinnä oikea sana ilmaisemaan mamman päiviä (ja öitä), olisipa se useimmiten edes järjestetty kaaos. Onneksi on edelleen päiväkoti, vaikkakin supistetulla päivämäärällä, pysyy edes joku roti tässä touhussa.

Kolmonen on erittäin kekseliäs sekä omatoiminen, niin hyvässä kuin huonossakin. Niin hienosti kuin Kolmonen osaakin itse syödä, mennä nukkumaan ja artikuloida selkosuomea, ei mamma silti hurraa kun se pottareissullaan suikaloi melkein täyden wc-paperirullan pitkin kylpyhuonetta. Repisi edes viivaa pitkin, mutta ei, täytyy pitkittäin repiä ohueksi suikaleeksi...

Ykkösen ja Kakkosen uusin lempileikki on kotis. Siinä Kolmonen esittää nuorimman enon osaa, ja Ykkönen ja Kakkonen ovat milloin ketäkin muita suvun ja perheen henkilöitä. Leikin idea on siinä, että juostaan Kolmosta karkuun ja Kolmonen juoksee perässä. Tämä leikki taitaa olla jotenkin veressä, sillä mamma on lapsuudessaan leikkinyt aikalailla samaa, itse olin kakkosen paikalla, Isoveljeni ykkönen ja Pikkusisko kolmonen. Meillä taisi olla vain eri nimi tällä kyseisellä leikillä, VV, sen enempää tuota kirjainyhdistelmää avaamatta (paitsi toinen sana on vaklaus ;) ) . Ainakin toistaiseksi tylleröt tykkäävät leikistä jokainen, Pikkusisko voi kertoa (jos muistaa), onko Kolmosen osassa jotain epämiellyttävää... Meteli vain meinaa olla melkoinen, joten rauhaa ja hiljaisuutta rakastava mamma kirjoittaa joulupukin listaan sanan peltorit!

Mutta nyt, kun olen käyttänyt mahdollisesta nukkumisajastani jo tunnin verran kaikenlaiseen joutavaan, silmäluomet tuntuvat kumman raskailta, katse ei meinaa kohdistua näyttöön ja tuntuu kummasti olohuone keikkuvan, taitaa olla aika hipsiä unten maille. Tekstistäkin tulee taas kaikkea muuta kuin mamma on päässään suunnitellut näinä viikkoina. Aina käy niin että kun vihdoin ja viimein saa avattua kohdan 'Uusi teksti', päästä katoaa jok'ikinen hieno lause. Mutta nyt, öitä!

Ps. Ohikulkijoilla oli tänään taittua niskat nurin ja ehkä jollain saattoi jopa nauruhermoa himpun verran kutkuttaa. Jos olis ollu kamera mukana niin olis tässä kohdassa kotimatkasta otos. Kuljimme nimittäin pitkässä jonossa, ensin Nelonen rattaissa, joita työnsi mamma, joka veti pulkkaa, jossa istui Kakkonen, joka veti pulkkaa, jossa istui Ykkönen, joka veti pulkkaa jossa istui Kolmonen. On nimittäin mitä mainioin pulkkailusää!