Pesän rakennusta.

Sanotaan, että yksiön vuokrasuhteen loppuvaiheessa asunnon omistajalle iskee pesänrakennusvietti. Ja kyllä kyllä, niinpä mammallakin kävi. Nykyajan asuntojen hintatason ja mamman opintotuen suuruuden suhde kun on vähän omaa luokkaansa, mamma päätti rakentaa talonsa itse. Koska harjoitus tekee mestarin, mamma ajatteli aloittaa jostain aivan pienestä, vaikkapa sellaisesta mummon mökin kokoisesta. Netin talonrakennusohjeita selaillessa iski suuruuden hulluus, ja kuinka ollakkaan, talosta tuli nelisen kertaa suurempi kuin alun perin oli ollut tarkoitus. Ukkelikin totesi, ettei uskalla mamman kanssa sen enempää alkaa rakentelemaan, varsinkaan kun postimerkin kokoiset tontitkin maksavat makkaroita. Joulunaluskiireissä mamman talo meinasi jäädä sisustusta ja ulkovuorausta vaille valmiiksi, pihatyötkin meinasivat jäädä tekemättä. Kummasti niihin upposi nelisen pussillista erilaisia koristemateriaalia ja useampi tuubillinen kiinnitysaineksia. Kuten aina, uudesta talosta tulee julkaista otos..

Eipä täältä tänään muuta kuin makoisaa ja melkosen rauhallista joulua joka iikalle! Mammakin painuu unille toivoen, että saisi nukkua unensa rauhassa ja viettää joulunsa jossain muualla kuin sairaalaympäristössä..

Lepo vaan.

Nyt mamma lepää. Ei sentään haudalla vaan ihan tässä kotoisella sohvalla. Yksiön vuokralaisen ei liene tyytyväinen oloihinsa, niinpä joudutaan käymään neuvotteluita vuokra-ajan pituudesta. Virallisestihan vuokra-aika loppuisi suunnilleen kuukauden kuluttua, mutta mutta. Tässä nyt on reilut parisen viikkoa asukas pakkaillut tavaroitaan häipyäkseen yllättäen.. Hävytöntä kerrassaan, sillä mielellään mamma kävisi vaikkapa koulunpenkkiä kuluttamassa ja muutenkin pelkkä kyljen kääntäminen ja ajan kuluttaminen on melkoisen hermoja rassaavaa..

Siinä siis mamman tämän hetken kuulumiset. Tylleröt voivat hyvin. Kolmonen on avannut sanaisen arkkunsa, josta pulppuaa mamman arkea ilahduttavia tulkintoja nykysuomenkielestä. Viimeisimpiä uutuuksia ovat mm. hepuli, pompula, akkahoo (Pikkumyy), harri (kirahvi), enkeli jne. Kaveri päästelee ärriä ihan urakalla, onneksi ärräpäiltä sentään säästytty. Myös puolitoistavuotiaille harvinaisempi S-kirjain tulee kuin vettä vaan, sen sijaan muutama muu hyödyllinen äänne puuttuu.. Niitä odotellessa!

Tänään tehtiin itsepäisyyspäivän kunniaksi kenttätutkimusta aiheesta, kuinka monta kananmunaa säilyy ehjänä kymmenen munan kennosta, jos kolme vuotias Kakkonen kantaa sen muovipussissa reilun kymmenen metrin matkan eteisestä keittiöön. Uteliaille kerrottakoon: yksi. Onneksi juuri ne kananmunat olivat ne, joita sieltä kaupasta ukkeli lähti hakemaan :)

Ykkönen ilmoitti muuten tässä taannoin että sillä on päiväkodissa poikakaveri. Joo-o, mikäpäs siinä, puolta vuotta vajaa viisivuotiaalla ehkä vielä saakin olla. Eilen tosin tuli ilmoitus että on kaks poikakaveria. Sielläpä ne mahtuvat olemaan. Ykkösen ihmisluokitus muutenkin on vähän erikoinen. On tyttöjä, jotka ovat lapsia. Sitten on joko äitejä tai isiä, jotka ovat ihmisiä. Lapset eli tytöt sen sijaan eivät ole ihmisiä. Pojat eivät ole lapsia eivätkä ihmisiä, pelkästään poikia. Loogista, eikö?! Tähän lienee syynä se, ettei Ykkösen lähimmässä kasvuympäristössä ole kovinkaan montaa poikalasta.

Mutta nyt, mamma raahaa itsensä lepoasentoon makuuhuoneeseen. Päivän ja yön muuten erottaa sillä että päivällä pötkötetään sohvalla ja yöllä sängyssä. Pitäähän se joku ero sentään olla!

Tukka putkella.

Mamman elämä on nykyseltään melkosen kiireistä. Kellosta loppuu tunnit ja kuukaudesta päivät. Vapaa-ajankäyttöongelmia ei ole eikä päivittäistä radiouutistenseurantaakaan ehdi tehdä. Hyvä jos ehtii sinne sun tänne kaahatessa kuulla pätkän uutisia. Eipä siinä, reilun neljän kotonaolovuoden jälkeen se on melkosen mukavaakin.

Tylleröt sopeutuneet kohtalaisen hyvin päiväkotiin. Niinkin hyvin että Kolmonen herää joka aamu ennen seitsemää (=epäinhimillinen aika), vaikka viikollakin aikaisin herätys olisi 7.15. Mamma kalloon ei meinaa mahtua se ettei jälkikasvu käytä tilaisuutta hyväkseen ja vedä hirsiä tappiin asti. Ei siinä muuten, mutta mamma on saanut heittää hyvästit rauhalliselle aamupalahetkelle muiden nukkuessa, sillä Kolmonen pitää tunnollisesti mamman valppaana heti aamusta. Harva se aamu joku (kolmonen) anastaa mamman aamupalaleivän pääliset tai järskäiseen juustosta palan pois. Ilkeä mamma, ei anna muksulle aamupalaa ... Aamuisin mammalla on kolme erikokoista vauvaa, joista kukaan ei osaa pukea itse eikä liikahtaa senttiäkään ilman patistusta. Joku hinta kai se on (hirmusen päiväkotimaksun lisäksi) maksettava tästä opiskelun huvista :)

Mamman ukkeli on viettänyt lähes jokaisen vapaa-ajanrippeen parvekkeella. Vapaaehtoisesti, ei seurauksena minkään sortin paikallisesta konfliktista. Tulosta on syntynyt tasaisen tappavaan tahtiin ja niinpä Kakkonen heräsi aamulla uudesta sängystä. Ukkelin ja ehkä vähän mammankin projekti (mamma on osallistunut suunnitteluun ja värjäykseen..) on edennyt siis suunnilleen puoliväliin. Uteliaille alla tuotoksesta muutama otos.

 

Jotta sen sellaista, mamma vaappuu koneelta seuraavaan kohteeseen (oikeesti kutsuis luut ja lihakset latinaksi mutta...). Palaa taas jahka sopiva rakonen ja ajatus. Adios.

Jotain uutta.

Mamman elämässä meinaa tapahtua.

Ensinnäkin. Mamman tylleröt menevät päiväkotiin. Ykkönen ja Kakkonen pursuilevat intoa, Kolmonen tuskin edes tajuaa että mitä on tapahtumassa.

Toiseksi. Mammasta tulee ekaluokkalainen. Sisarhentovalkoisen opinnot alkavat alle kahden viikon päästä. Motivaatio (toistaiseksi) huipussaan ja intoa riittää vaikka muille jakaa (mitä suinkaan en tee, vaan varastoin sen sohvan alle villakoirien sekaan ja käytän tarvittaessa itse myöhemmin, mikäli parasta ennen - päiväys ei ole ehtinyt vielä mennä..) .

Kolmanneksi. Mamman parveke on muuttunut puusepänverstaaksi. Hyvin sinne mahtuvat höyläpenkki ja sorvi, sekä muut tarvittavat koneet .. Mamma itse ei niin kätevä liene että niitä osaisi käyttää siten että siedettävää tulosta syntyisi, mutta sen sijaan Ukkeli on joutunut sorvin ääreen, kun markkinoilta ei löytynyt sopivan näköistä ja kokoista lasten päästäjatkettavaa kerrossänkyä.. Mamma luonnollisestikin kiittää naapureitaan kärsivällisyydestä ja työntää tarvittaessa naapurinlepytyskakkuja postiluukuista...

Neljänneksi. Mamma on solminut 9kk määräaikaisen vuokrasopimusen yksiöstään toistaiseksi tuntemattoman asukkaan kanssa . Puolet vuokrasopimuksen ajasta on jo kulunut, vielä toinen puoli jäljellä. Mikäli vuokralainen viihtyy nykyisessä asunnossaan sopimuksen loppuun asti, tulee kolmosesta Isosisko juuri ja juuri ensivuoden puolella.

Mutta nyt, mamma lähtee päiväkahvikupposensa ääreen pohtimaan sitä kaikkea, mitä pitäisi taas sohvailla...

ps. vieläkään ette saa kuvamateriaalia. Josko sitä taas jonain päivänä...

Kesää.

Mamma joutui tuossa hiljattain kinkkiseen tilanteeseen. Mamma nimittäin seisoi pitkässä jonossa, joka kiemurteli väkijoukon keskellä. Jono sinänsä ei ollut kinkkinen, eikä mammalla ollut mitään väkijoukkoakaan vastaan. Mamma joutui eettisen valinnan eteen: tuleeko edessä jonottavalle henkilölle kertoa, mikäli hänen takaansa kulkee kainalokepin kokoluokkaa edustava poikalapsi ja pyyhkäisee epähuomiossa jäätelötuuttinsa hänen takamukseensa (niin että se kyllä näkyy pitkälle). Vaikka jono oli pitkä, tiemme erkanivat ennen kuin mamma sai suunsa auki..

Mamma on käynyt keskustelua jälkikasvunsa kanssa siitä mitä ruoalle tapahtuu sen jälkeen kun se on laitettu suuhun. On ehkä väärin kertoa lapsilleen vatsalaukun pilkkovan ruokaa, sillä havaintojen perusteella kuuden tunnin vatsalaukussaolon jälkeen esim. spaghetti ei ole suinkaan parin millin pätkiksi pilkottuina, vaan paksuudeltaan ohentuneet puoleen. Kakkonen on kylläkin sitä mieltä, että kun nielaisee, ruoka menee käsilaukkuun...

Ykkönen ja kakkonen ovat aurinkoisten päivien saatossa saaneet väriä hipiälleen. Rusketuksesta ei kuitenkaan täällä puhuta, vaan, Ykkönen ja Kakkonen tuumaavat yhdessä auringon vähän maalanneen naamaa, mahaa ja käsivartta ruskealla, hiuksia vaalealla. Tätien ja enojen opit ovat menneet perille. Näitä sanoja naputellessa mamman tyttäret kipittävät auringon paahtamalle parvekkeelle mahat vesihanan alla kasteltuina ottamaan aurinkoa. Aurinko kun maalaa parhaiten märälle iholle.

Raakile nro.1.

Joskus mamma joutuu miettiimään onko hereillä vai ei.

Tästä voidaan vetää seuraavia johtopäätöksiä: 

1. Jos on hereillä, ja silti miettii em., mamma taitaa olla väsynyt.

2. Jos ei ole hereillä, mamma taitaa olla vielä väsyneempi.

Sukukokous ja muuta juhlaa.

Kävipä niin että mamman esi-isä täytti pyöreitä vuosia. Kokonaiset 80 vuotta tuli täyteen ja niin kerääntyi koko suku viimeistä jäsentä myöten sitä juhlistamaan. Mammakin vyötti tylleröt kulkuneuvonsa takapenkille ja hurautti suoraan juhlajumuun. Siinä meinasi mamman pää aluksi olla vallan pyörällä, olihan joidenkin suvun jäsenten näkemisestä ehtinyt jo tovi vierähtää. Oli naamat muuttuneet sitten viime näkemän ja päässä lista nimiä ikä järjestyksessä, perhekunnittain. Niimpä mamma tutkaili kasvomerta, järjesteli mielessään kasvonpiirteiden ja iän mukaan ja niin tuli nimettyä jokainen ja näin mamma saattoi olla tyytyväinen.

Muutenkin kevät on ollut yhtä juhlaa. Mamma itse sai lasiinsa neljännesvuosisadan ja sekös aiheutti pienehköä ikäkriisiä, mamma kun oli aina ajatellut että 25-vuotias se varmasti on hyvinkin aikuinen jne. Kattia kanssa, mammalla oli kymmenen vuotta sitten paljon vanhempi olo! Vai alkaako tästä se 'niin vanhakin nyt nuortuu..'.. Toisekseen Kolmosella, eli mamman vauvalla tuli ensimmäinen vuosi täyteen piakkoin hoippuvien askelten oton jälkeen. Kyllä siinä mammalla oli tippa linssissä, uskokaa pois vain! Ja eipä ole juhlakausi vielä lopuillaan, sillä piakkoin toinen mamman esi-isä ottaa ja rikkoo puolen vuosisadan kunnioitettavan rajan, ja Ykkönen (joka muuten ihan hiljattain syntyi) täyttää kokonaiset neljä vuotta.

Kolmonen ja Unikaveri.

Kolmonen muuten siirtyi tytön huoneeseen nukkumaan ja mamma saa nukkua yönsä enemmän rauhassa. Tylleröt ovat tästä melko riemuissaan, Ykkönen ja Kakkonen toteavat toisilleen illalla että 'yöllä ei sitten möykätä ettei Kolmonen herää' . Joo-o, toivotaan että sen puolen seinänaapurikin tykkää muutoksesta :)

Sanottua.

Tässä päivien mittaan mamman korviin kantautuu jos jonkinlaista lausetta. Kun Ykkösen suusta pääsi lausahdus 'Kato mun uusia tohveleita, eikös ookkin melko passelit?!', taisi mamma ensin himpun verran ihmetellä moista sanamuotoa. Syyllistä ei tarvinnut kauaa etsiä, peilistähän se löytyi. Tovin kuulosteltuaan, mamma havaitsi itse käyttävänsä arkikielessä varsin epämääräisiä ilmauksia. Siksi jälkikasvulle lienee normaalia kutsua jalkaa kintuksi, kättä räpyläksi, takkua harakanpesäksi, housuja pökiksi jne. Jahka päästään siihen vaiheeseen että jälkikasvu päätyy päiviksi jonkun ulkopuolisen hoitoon, pitänee päivittäisten varusteiden joukkoon liittää Mamman nappulat -Suomi -sanakirja... Eipä siinä, nykyään kai arvostetaan sujuvaa kielitaitoa, joten kaksikielisyys kunniaan!

Sohvailua.

Se on kuulkaas niin, että päivä vietetty pää kolmantena jalkana 'sohvaillen', kuten Kakkonen asian ilmaisee. 'Sohvailu' ei tietenkään liity millään lailla sohviin ja löhöilyyn, vaan on äärimmäisen rasittava niin kukkarolle kuin ruumiillekin, ja kuten arvata saattaa, se on 2,5-vuotiaan tulkinta verbistä 'shoppailla'. Mamma ei oikeastaan ymmärrä, kuinka jotkut siitä nauttivat ja suorastaan himoitsevat päästä tonkimaan erilaisten puljujen laareja ja hengaririvejä hillittömässä tungoksessa, ja yleensä vieläpä tukka putkella. Ja siitä huolimatta, tai ehkä juurikin siksi mamma on sekä tyttötrionsa että siippansa kanssa viettänyt kuluvana päivänä aivan liian monta tuntia 'sohvaillen'.

'Sohvailu' tylleröisten kanssa on melkoinen extremelaji. Varsinkin kun sekä Ykkönen että Kakkonen ovat melkoisen muikeassa kyselyiässä. Jostain kumman syystä mamma hoitaa pakolliset 'sohvailut' mieluiten ilman jälkikasvuaan, ja siksi lienee järisyttävän suurista ostospar- siis -keskuksista tullut tylleröille melkoisen ihmeellisiä paikkoja. Onhan se toki ihan mielenkiintoista seurata, mihin kaikkeen tuollanen vähän isomman vaahtosammuttimen kokoinen neitonen kiinnittää huomiota. Vaaditaan myös jonkin verran kärsivällisyyttä vastata kerta toisensa jälkeen pieniin maata järisyttäviin kysymysiin kuten 'miks tolla tätillä ei oo päätä?', 'miks tolla ei oo mahaa?', 'miks tolla näkyy napa?', 'miks mei ostettu mitään?', 'mitä se täti sano?' ... ja seuraavassa puljussa melkein samat uudestaan.

Mutta nyt, ankaran 'sohvailu'-päivän jälkeen mamma huokaisee helpotuksesta, jotta tulosta tuli ja tilin numerosarja muuttui taas vähän lähemmäksi nollaa. Onneksi ei tarvitse enää huomista uhrata moiseen. Eikä ylihuomista. Eikä ens viikkoa. Ehkä siinä vaiheessa aika olisi jo kullannut muistot ja mamma pistäisi päänsä taas samaan muurahaispesään :)

Mökkihöperöitymistä.

Tässä nyt on käynyt niin ettei mamman poppoo ole täysin tervettä päivää nähnyt sitten joulun. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa että tästä räkä- ja kuumesuosta ollaan nousemassa, hitaasti mutta varmasti (lue =toivottavasti). Alkaa olla mamman jok'ikinen virikekeksintö käytetty ja puhki kulutettu, 75 neliötä tuntuu kutistuneen puoleen ja Ykkönen ja Kakkonen luovat haikeita katseita pihamaalle.

Mamma havaitsee itsessään höperöitymisen merkkejä. Päivää tahdittavat radion uutiset: Aamuheräämistä ja -hommia kunnes klo 12.00 Keskipäivän peili, klo 12.30 sama YlePuheelta, ruokaa, päiväunta ja sensellaista aina klo 16.00 Uutislähetykseen jonka jälkeen kuunnellaan sama klo 16.30 YlePuheelta, seuraavaksi klo 17.00 Päivän peili ja sää ja kuinka ollakkaan, sitten sama klo 17.30 YlePuheelta. Sitä seuraavat tiiviisti News in English ja Novoski po-russ ki. Klo 18.00 kuullaan Selkouutiset, jotta päivän polttamat aiheet varmasti tulisivat ymmärretyksi. Lohduksi lukijoille, jotka jo näppäilevät tyylikkäisiin kosketusnäytöllisiin kapuloihinsa yleistä hätänumeroa ja pohtivat samalla hiljaa mielessään tarjoaako se mamma valkotakkisille ensin kahvia vai ei, voidaan sanoa ettei näitä uutisia kuunnella korva kaiuttimessa ja uusinta on lähinnä siksi, koska sitä sun tätä häärätessä yleensä joko alku tai loppu jää kokonaan kuulematta. No mutta. Nyt mamma heittäytyy uutisvirtaan ja mielessään toivoo että jospa jo huomenna vois nokkansa ulos taas laittaa :)

Postikortti.

Ykköselle posti toi kortin. Voi sitä riemua! Kortti kulki mukana kaikkialle, sitä esiteltiin uudestaan ja uudestaan kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan. Välillä kortti laitettiin seinälle, jossa sei kauaa ollut kun sitä taas ihmeteltiin. Illalla kortti laitettiin nukkumaan sängyn viereen ja aamulla se lähti taas mukaan. Kunnes..

.. jokseenkin hilpeä Kolmonen sai sen käsiinsä ja lukuintoa täynnä hotkaisi neljästä nurkasta kaksi. Ykkösellehän iski murhe, eikä tehtävissä ollut enää muuta kuin pelastaa se, mitä jäljellä oli. Ja kun yltäpäältä kuolattu kortti on kuivunut, on riemu taas ylimmillään. 

comeback.

Ugh, mamma on palannut. Jos totta puhutaan, täällä on vietetty kesälomaa viimeinen kuukausi, sillä jostain kumman syystä oli tuolla Ukkelilla oli sellanen vielä takataskussa käyttämättömänä. Kesäisiä säitä ei ole täälläpäin näkynyt, sen sijaan Ykkönen ja Kakkonen ovat päässeet mäenlaskun makuun. Kolmostakin joulupukki viskasi omalla pulkalla, joten mikäs siinä kökötellessä.

Kerrottakoon, että mamma tutkaili tuossa hyvissä ajoin ennen joulua kameran pattereita ja kylläpä sieltä mukaankin tarttui pari paria. Lojuttuaan avaamattomassa paketissa mikron vieressä toista viikkoa ne nyt vihdoin ja viimein ovat päätyneet sinne minne pitikin, kameraan ja toinen pari kameralaukkuun. Hiljaa hyvä tulee .

Ykkönen ja Kakkonen ovat varsin innokkaita piparkakkujen leipojia. Tulostakin syntyy, vaikkei mamma oliskaan siinä seassa sähläämässä. Hyvä niin. Yllättäen näin joulun jälkeen oli valmispiparkakkutaikinat tarjouksessa, joten pitihän sitä vielä vähän hamstrata .. Tytöt tykkää :)

Kolmonen on oppinut liikkumaan eteenpäin. Vaarassa ovat mamman kukat ja postit. Nyt olis siinä mielessä hyvä vaihtaa kukkamultia, kun on jo vähän aloitettu..

Ääh. Mammalla vähän tietoteknisiä ongelmia vähän joka suunnalla. Ehkä kone ilmoittaa että nyt jaaritukset loppu. Joten ens kertaan siis.

Ps. Arvoisa lankoni P: teksti, ole hyvä, ei hauska, vitsikäs tai kummonen muutenkaan, mutta teksti kuitenkin ..