Reseptiä.

Tänään rauhoittumispäivä. Tässä viikko mennyt juostessa, on Familia, kyläilyä ja kaikenlaista muuta toimitettavaa piisannut. Ukkelikin katosi vaihtelun vuoksi pohjoismaa-ajelulle Ruotsi-Norja-sektorille. Eilen kiskoin tylleröt meille epäinhimilliseen aikaan ylös ja kärräsin neuvolaan, jossa todettiin että Kolmonen kasvaa ja kehittyy normaaliin tahtiin. Saatiinpa pituuspainokäyrän siksakkiin pykälä lisää, joten nätiltä sekin näytti.

Lisäksi eilettäin opettelin käytännössä Unelmatorttureseptin ulkoa, liukuhihnalla väänsin 10 (kyllä, kymmenen) kappaletta unelmatorttuja ja pakkasin näteiksi. Tunnustettakoon, että meinas jo loppuvaiheessa turmelus iskeä, Kolmonen kun oli hiukan kiukkuinen, johtuen kankkuun saadusta piikistä. Samalla pakkasin kapsäkkiä mummolaan lähtöä varten. Tiedoksi, että kymmenen Unelmatortun valmistamiseen tarvitaan yhteensä 40 kpl kananmunia, litran verran kermamaitoa, 15 dl sokeria, 20-30 rkl kaakaojauhetta, 10-15 tl vaniljasokeria, 10 rkl vehnäjauhoja, 10 tl leivinjauhetta, 5 dl perunajauhoja, 1 kg rasvaa, 20 kpl leivinpapereita, yli kolme tuntia aikaa ilman häiriöitä ja mikäli häiriöitä on oletettavissa, ainakin tuplaten aikaa ja iso kasa jääkaappikylmiä hermoja.

Lauantai.

Sillä aikaa, kun Ukkeli paahtaa niska limassa leipätyössään, tänään lauantainakin, yritän sen enempää hiuksia repimättä kehitellä erilaisia virikkeitä niin itselle kuin tylleröillekin. Koska ulkona saattaa pian alkaa satamaan, olemme sisätiloissa. Kun oli muutamaan kertaan laulettu ja leikitty Hämähämähäkki, Leipurihiiva ja  Pieni lintunen, siis ainoat lasten leikkilaulut jotka osaan, sai loisto idean ja kaivoin esille mitäs muutakaan kuin vesivärit. Voi sitä riemua!

Ykkönen keskittyy.

Kakkosella syntyy tulosta ja suu käy.

Kantapään kauttahan sitä oppii senkin että pöytä olisi hyvä suojata jollain ennen taiteellista hetkeä. Jatkamme hakemalla lisää paperia ja pienet Picassot jatkavat töitään.

Luokkakokous.

Mamman yläasteajoista on suunnilleen sen kymmenen vuotta, joten olipa luokkakokouksen aika. Niinpä se mamma pakkasi mukaan kolmosen, käytti kakkosen ja ykkösen kohdalla hyväkseen Pikkusiskonsa tee-hyväntekeväisyyttä-kotiläksyä ja lähti katsomaan, mitä on tullut niistä, joiden kanssa tuli koulunpenkkiä kulutettua. Ja siellähän ne oli, samat naamat, samat jutut, edes se mitä itse kustakin oli tullut 'isona' ei yllättänyt. Ikää vaan oli tullut lisää, kaikille saman verran. Siinäpä käytiin sitten läpi vähän sitä, mitä oli yhdessä ja erikseen koettu ja hauskaa oli! 

Ukkelitta kotona.

Mies karkasi, Puolaan se sanoi menevänsä, vaikka täältä kotoa katsottuna sama se, missä se on, muualla kuitenkin. Sillä aikaa kotona kulutetaan aikaa mm.

Hihittelemällä.

Leipomalla.

 Leipominen tosin tapahtuu niin, että tehdään taikina ja mamma yrittää vääntää siitä jotain niin kauan kuin sitä on. Kaikesta kivasta tekemisestä huolimatta, mamma kaipailis välillä älyllistäkin seuraa, vaikka ykkönen ja kakkonen erilaisinen teorioineen ovatkin tosi älykkäitä (viimeinen ykkösen kommentti: mä LUULEN että veitset ovat teräviä)... Joten (melkein kaikki) ohikulkijat ovat taas tervetulleita pyörähtämään!

Ramppikuumetta ilmassa

Tarkoitus oli aloittaa bloggaaminen kaikessa rauhassa, muotoilla hienoja lauseita mutta ei. Koneen ääressä perusasetelma, mamma joka toisella korvalla kuuntelee radion antia, yks jalka heiluttaa kolmosta uneen ja oikea silmä seuraa ykkösen ja kakkosen älynväläyksiä, aivot lyö tyhjää. 

Tänään ollut Famili-päivä. Aamulla pakkasin kaikki kolme muksua yhdelle lapsella terkoitettuihin rattaisiin, ja pukkasin mäen alas perhekerhoon, jossa tarkoitus on että muksut leikkivät ja mammat juo kahvia ja parantaa ehkä siinä sivussa vähän maailmaa. Päivän saldona yks katkaistu villasukka ja kasa väsyneitä lapsia.

Äh. Piti tulla tähän vielä otos, mutta pitänee harjoitella sen lisäämistä :/