Ameeba.

Ykkönen piirtää ihmisiä. On pää, silmät, nenä, suu, tikkuvartalo, kädet ja jalat. Toisilla jopa korvat, sormet, silmälasit, parta tai hampaat. Totuus kuuluu lapsen suusta, tai tässä tapauksessa totuus äidistä: se on ameeba. Kieltämättä mamman olo on kuin ameeballa, niin ulkonäöllisesti kuin aivotoiminnallisestikin. Onneksi tyhjästä päästä ei enää karkaa mitään. Pohjalta on vain yksi suunta :)

Menee.

Tunnustan. Matami on edelleen hengissä vaikka blogi näyttää hyvinkin kuolleelta ja elottomalta. Osittain tämä kuolleisuus blogissa johtuu siitä, että ne kameran patterit killuvat edelleen siellä kaupan hyllyllä, todennäköisesti vieläpä koukussa! Ja syyhän ei ole siinä että kaupassa ei olisi käyty, vaan siinä että tämän matamin latvasto on joko ali tai ylikuormitettu, riippuen katsojan näkökannasta.

Eipä siinä, on se matami noin niin kuin oikeassa elämässä melko eläväinen ja aikaansaavakin ollut. Jos ei peilistä sama pärstä mulkoilisi melko säännöllisin väliajoin, se ei meinais edes tunnistaa itseään. Se on yllättänyt itsensä moninaisilla projekteillaan niin keittiön kuin vaatepuolenkin saralla. Se on niska limassa raahannut raaka-aineita erilaisiin leipomusluomuksiinsa sekä melkein hukkunut sukeltaessaan ex-kotinsa alakerran tavararöykkiöihin pelastaessaan ei-juuri-nyt-käytössä-olevia vaatekappaleita uuteen elämään. Jos tuosta ei kuulu jatkossa mitään, niin todennäköisesti on käynyt niin ettei ajatus ole toiminut tai muuta vastaavaa. eli nyt kyynerpäitä myöten peukut pystyyn, jotta into ei lopahtaisi kesken..

Mutta nyt, tarjoilen kakkoselle pyrstöruokaa, sillä äänensävy lähentelee sitä joka ei pahemmin korvia hivele. Adios!

..

Nyt mamma lisää ostoslistansa kärkeen uutuuttaan hohtavat kameraan sopivat patterit. Eihän suinkaan käy laatuun sellainen, että mamma huomaa ikuistettavan hetken koittaneen, kaivaa pokkarinsa esiin ja lykkää sisään hetkeä aikaisemmin lataamansa paristot, hakee edes jonkinlaisen kuvakulman ja räpsäyttää ensimmäisen otoksen ja toisen räps kohdalla näyttöruudun oikeaan yläkulmaan ilmestyy punainen pariston kuva ja kolmannen zoomauksen aikana kamera kehottaa ystävällisesti lataamaan paristot. Ikuistettavat hetket tuppaavat hurahtamaan ohi mamman kaivellessa taas laturia esiin.

Kolmosen levoton uni.

On muuten tuo leipomiskärpänen puraissut pahemman kerran. Joku ohimennen mainitsikin, että mikäli ei oo mammalla mitään muuta tekemistä niin sit se tekee muffinsseja (rivien välistä olin lukevinani, että ihan kyllästymiseen asti..). Joo-o, niin se tekee, mutta kun ne on niin näppäriä ja helppoja ja nopeita ja vielä hyviäkin.. Nyt on kuitenkin tehty uusi aluevaltaus leipomisen saralla, nimittäin juustokakut. Onneksi sattui isäinpäivä olemaan käsillä, kakkuja kun ei ihan arjen iloksi ihan terveydellisistä syistä viitsi vääntää. 

 

Ykkönen ja Peice of Cake.

Ja niinpä sai Ukkeli tällä kertaa raparperi-vanilja-juustokakun ja sen vaimoke sai tehdä tuttavuutta vaniljatankoihin sekä voin ja sokerin karamellisointiin. Kiikarissa on jo seuraava tuotos kakkusaralla, lähipiiri varokoon vain!

Kahvi.

Tunnustan, olen riippuvainen aamukahvista. Tänään Pyhäinpäivänä, kun kaupat ovat kiinni, sain herätä Kolmosen riemulliseen hymyyn kello 6.37. Joo-o, eipä pahemmin naurattanut, sillä tuo ei ole se ihan tavallisin herätysaika. Eipä naurattanut vielä sittenkään kun Kolmonen tunnin vääntämisen ja kääntämisen jälkeen simahti, ehti nukkua hädintuskin viisi minuuttia kun Kakkonen tuli sängynpäätyyn rymyämään. Pitihän sitä vielä yrittää, mutta vähän hankalaahan se nukkuminen on, jos Kolmosta pitää kokoajan heilutella ja Kakkonen kyselee puolen minuutin välein 'Onko vauva heränny?' Kaiken huippu tässä niin ihastuttavassa aamussa on se, että KAHVI ON LOPPUNUT! On muuten ensimmäinen kerta sinä aikana, jollon on oma huusholli ollut pystyssä. Omaan ominaisuuden hamsteri ja keittiössä tulee olla kaikkia raaka-aineita yms. mielellään parinkin paketin verran. Kokkausinto lopahtaa oitis, mikäli leipominen pitää aloittaa kaupan kautta.

Ja tässä sitä nyt ollaan, hereillä oltu melkein kuusi tuntia, eikä kahvia vieläkään. Päätä särkee jo ihan mukavasti eikä siihen suinkaan auta Ykkösen kaunis versio Piippolan vaarista saati Kakkosen Piiri pieni pyörii. Niin että varoituksen sanaa, tänään ei olla hyvällä tuulella.

Se parempi arki.

Tämä mamma paistoi juuri sämpylöitä, kokonaiset viisi pellillistä. Joko se ei osaa paistaa, tai uunissa jokin vika, sillä  4/5 sämpylöistä paistui aivan liian tummiksi, joista 1/4 melkein syöntikelvottomia. Kamera jossain järkevässä jemmassa Ukkelin jäljiltä, sillä mamma säilyttää sitä yleensä jossain tuolla kirjotuspöydällä, joten ette saa nähdä sitä ruskean värisävyjen kirjoa joka tuolla keittiössä liinan alla on jäähtymässä. Eipä siinä, äkkiseltään testattuna maku jokseenkin kohdillaan, joten värillä väliä, mikäli omaa riittävän vahvan purukaluston läpäisemään vahvasti ruskettuneen kuoren.

Viime viikko oli melko hiljainen blogi-saralla, vietettiin kerrankin ahkerasti aikaa  perheen kesken. Oli ensin maanantai ja tiistai, sitten viikonloppu joka sisälsi perjantain, kolme peräkkäistä päivää lauantai  ja eilen vielä sunnuntai. Tuon viikonlopun aikana mamma ehti mm. käydä kirpparilla, mummolassa ja puoliskoillassa, silittää uudet kullanoranssit (kukapa olisi uskonut?) verhot olkkarin ikkunoihin, neuloa loppuun omat villasukkansa jne. Yhteenvetona tuosta sen verran, että harvemmin yhtä leppoisia viikonloppuja on, niitä siis joulupukin toivelistaan lisää!

Reseptiä.

Tänään rauhoittumispäivä. Tässä viikko mennyt juostessa, on Familia, kyläilyä ja kaikenlaista muuta toimitettavaa piisannut. Ukkelikin katosi vaihtelun vuoksi pohjoismaa-ajelulle Ruotsi-Norja-sektorille. Eilen kiskoin tylleröt meille epäinhimilliseen aikaan ylös ja kärräsin neuvolaan, jossa todettiin että Kolmonen kasvaa ja kehittyy normaaliin tahtiin. Saatiinpa pituuspainokäyrän siksakkiin pykälä lisää, joten nätiltä sekin näytti.

Lisäksi eilettäin opettelin käytännössä Unelmatorttureseptin ulkoa, liukuhihnalla väänsin 10 (kyllä, kymmenen) kappaletta unelmatorttuja ja pakkasin näteiksi. Tunnustettakoon, että meinas jo loppuvaiheessa turmelus iskeä, Kolmonen kun oli hiukan kiukkuinen, johtuen kankkuun saadusta piikistä. Samalla pakkasin kapsäkkiä mummolaan lähtöä varten. Tiedoksi, että kymmenen Unelmatortun valmistamiseen tarvitaan yhteensä 40 kpl kananmunia, litran verran kermamaitoa, 15 dl sokeria, 20-30 rkl kaakaojauhetta, 10-15 tl vaniljasokeria, 10 rkl vehnäjauhoja, 10 tl leivinjauhetta, 5 dl perunajauhoja, 1 kg rasvaa, 20 kpl leivinpapereita, yli kolme tuntia aikaa ilman häiriöitä ja mikäli häiriöitä on oletettavissa, ainakin tuplaten aikaa ja iso kasa jääkaappikylmiä hermoja.

Lauantai.

Sillä aikaa, kun Ukkeli paahtaa niska limassa leipätyössään, tänään lauantainakin, yritän sen enempää hiuksia repimättä kehitellä erilaisia virikkeitä niin itselle kuin tylleröillekin. Koska ulkona saattaa pian alkaa satamaan, olemme sisätiloissa. Kun oli muutamaan kertaan laulettu ja leikitty Hämähämähäkki, Leipurihiiva ja  Pieni lintunen, siis ainoat lasten leikkilaulut jotka osaan, sai loisto idean ja kaivoin esille mitäs muutakaan kuin vesivärit. Voi sitä riemua!

Ykkönen keskittyy.

Kakkosella syntyy tulosta ja suu käy.

Kantapään kauttahan sitä oppii senkin että pöytä olisi hyvä suojata jollain ennen taiteellista hetkeä. Jatkamme hakemalla lisää paperia ja pienet Picassot jatkavat töitään.

Luokkakokous.

Mamman yläasteajoista on suunnilleen sen kymmenen vuotta, joten olipa luokkakokouksen aika. Niinpä se mamma pakkasi mukaan kolmosen, käytti kakkosen ja ykkösen kohdalla hyväkseen Pikkusiskonsa tee-hyväntekeväisyyttä-kotiläksyä ja lähti katsomaan, mitä on tullut niistä, joiden kanssa tuli koulunpenkkiä kulutettua. Ja siellähän ne oli, samat naamat, samat jutut, edes se mitä itse kustakin oli tullut 'isona' ei yllättänyt. Ikää vaan oli tullut lisää, kaikille saman verran. Siinäpä käytiin sitten läpi vähän sitä, mitä oli yhdessä ja erikseen koettu ja hauskaa oli! 

Ukkelitta kotona.

Mies karkasi, Puolaan se sanoi menevänsä, vaikka täältä kotoa katsottuna sama se, missä se on, muualla kuitenkin. Sillä aikaa kotona kulutetaan aikaa mm.

Hihittelemällä.

Leipomalla.

 Leipominen tosin tapahtuu niin, että tehdään taikina ja mamma yrittää vääntää siitä jotain niin kauan kuin sitä on. Kaikesta kivasta tekemisestä huolimatta, mamma kaipailis välillä älyllistäkin seuraa, vaikka ykkönen ja kakkonen erilaisinen teorioineen ovatkin tosi älykkäitä (viimeinen ykkösen kommentti: mä LUULEN että veitset ovat teräviä)... Joten (melkein kaikki) ohikulkijat ovat taas tervetulleita pyörähtämään!

Ramppikuumetta ilmassa

Tarkoitus oli aloittaa bloggaaminen kaikessa rauhassa, muotoilla hienoja lauseita mutta ei. Koneen ääressä perusasetelma, mamma joka toisella korvalla kuuntelee radion antia, yks jalka heiluttaa kolmosta uneen ja oikea silmä seuraa ykkösen ja kakkosen älynväläyksiä, aivot lyö tyhjää. 

Tänään ollut Famili-päivä. Aamulla pakkasin kaikki kolme muksua yhdelle lapsella terkoitettuihin rattaisiin, ja pukkasin mäen alas perhekerhoon, jossa tarkoitus on että muksut leikkivät ja mammat juo kahvia ja parantaa ehkä siinä sivussa vähän maailmaa. Päivän saldona yks katkaistu villasukka ja kasa väsyneitä lapsia.

Äh. Piti tulla tähän vielä otos, mutta pitänee harjoitella sen lisäämistä :/