Sanottua.

Tässä päivien mittaan mamman korviin kantautuu jos jonkinlaista lausetta. Kun Ykkösen suusta pääsi lausahdus 'Kato mun uusia tohveleita, eikös ookkin melko passelit?!', taisi mamma ensin himpun verran ihmetellä moista sanamuotoa. Syyllistä ei tarvinnut kauaa etsiä, peilistähän se löytyi. Tovin kuulosteltuaan, mamma havaitsi itse käyttävänsä arkikielessä varsin epämääräisiä ilmauksia. Siksi jälkikasvulle lienee normaalia kutsua jalkaa kintuksi, kättä räpyläksi, takkua harakanpesäksi, housuja pökiksi jne. Jahka päästään siihen vaiheeseen että jälkikasvu päätyy päiviksi jonkun ulkopuolisen hoitoon, pitänee päivittäisten varusteiden joukkoon liittää Mamman nappulat -Suomi -sanakirja... Eipä siinä, nykyään kai arvostetaan sujuvaa kielitaitoa, joten kaksikielisyys kunniaan!