Menee.

Tunnustan. Matami on edelleen hengissä vaikka blogi näyttää hyvinkin kuolleelta ja elottomalta. Osittain tämä kuolleisuus blogissa johtuu siitä, että ne kameran patterit killuvat edelleen siellä kaupan hyllyllä, todennäköisesti vieläpä koukussa! Ja syyhän ei ole siinä että kaupassa ei olisi käyty, vaan siinä että tämän matamin latvasto on joko ali tai ylikuormitettu, riippuen katsojan näkökannasta.

Eipä siinä, on se matami noin niin kuin oikeassa elämässä melko eläväinen ja aikaansaavakin ollut. Jos ei peilistä sama pärstä mulkoilisi melko säännöllisin väliajoin, se ei meinais edes tunnistaa itseään. Se on yllättänyt itsensä moninaisilla projekteillaan niin keittiön kuin vaatepuolenkin saralla. Se on niska limassa raahannut raaka-aineita erilaisiin leipomusluomuksiinsa sekä melkein hukkunut sukeltaessaan ex-kotinsa alakerran tavararöykkiöihin pelastaessaan ei-juuri-nyt-käytössä-olevia vaatekappaleita uuteen elämään. Jos tuosta ei kuulu jatkossa mitään, niin todennäköisesti on käynyt niin ettei ajatus ole toiminut tai muuta vastaavaa. eli nyt kyynerpäitä myöten peukut pystyyn, jotta into ei lopahtaisi kesken..

Mutta nyt, tarjoilen kakkoselle pyrstöruokaa, sillä äänensävy lähentelee sitä joka ei pahemmin korvia hivele. Adios!