Sohvailua.

Se on kuulkaas niin, että päivä vietetty pää kolmantena jalkana 'sohvaillen', kuten Kakkonen asian ilmaisee. 'Sohvailu' ei tietenkään liity millään lailla sohviin ja löhöilyyn, vaan on äärimmäisen rasittava niin kukkarolle kuin ruumiillekin, ja kuten arvata saattaa, se on 2,5-vuotiaan tulkinta verbistä 'shoppailla'. Mamma ei oikeastaan ymmärrä, kuinka jotkut siitä nauttivat ja suorastaan himoitsevat päästä tonkimaan erilaisten puljujen laareja ja hengaririvejä hillittömässä tungoksessa, ja yleensä vieläpä tukka putkella. Ja siitä huolimatta, tai ehkä juurikin siksi mamma on sekä tyttötrionsa että siippansa kanssa viettänyt kuluvana päivänä aivan liian monta tuntia 'sohvaillen'.

'Sohvailu' tylleröisten kanssa on melkoinen extremelaji. Varsinkin kun sekä Ykkönen että Kakkonen ovat melkoisen muikeassa kyselyiässä. Jostain kumman syystä mamma hoitaa pakolliset 'sohvailut' mieluiten ilman jälkikasvuaan, ja siksi lienee järisyttävän suurista ostospar- siis -keskuksista tullut tylleröille melkoisen ihmeellisiä paikkoja. Onhan se toki ihan mielenkiintoista seurata, mihin kaikkeen tuollanen vähän isomman vaahtosammuttimen kokoinen neitonen kiinnittää huomiota. Vaaditaan myös jonkin verran kärsivällisyyttä vastata kerta toisensa jälkeen pieniin maata järisyttäviin kysymysiin kuten 'miks tolla tätillä ei oo päätä?', 'miks tolla ei oo mahaa?', 'miks tolla näkyy napa?', 'miks mei ostettu mitään?', 'mitä se täti sano?' ... ja seuraavassa puljussa melkein samat uudestaan.

Mutta nyt, ankaran 'sohvailu'-päivän jälkeen mamma huokaisee helpotuksesta, jotta tulosta tuli ja tilin numerosarja muuttui taas vähän lähemmäksi nollaa. Onneksi ei tarvitse enää huomista uhrata moiseen. Eikä ylihuomista. Eikä ens viikkoa. Ehkä siinä vaiheessa aika olisi jo kullannut muistot ja mamma pistäisi päänsä taas samaan muurahaispesään :)